Ei mitÀÀn jÀÀ kÀteen, tai vielÀ vÀhemmÀn, ja vÀhemmÀn tÀnÀÀn kuin eilen ymmÀrrÀn: on nÀtisti rivissÀ metsÀssÀkin puut, kai jonossa menee myös hirvet sekÀ muut. Ei mitÀÀn jÀÀ kÀteen, tai vielÀ vÀhemmÀn, mut vÀhemmÀn tÀnÀÀn kuin eilen selitÀn. Kai jonossa menee metsÀssÀ ketutkin, ja takuulla sekaisin oon huomennakin.
Lastenlaulu valehteli vÀittÀessÀÀn, ettÀ auringossa aina varjo seuraa kulkijaa: olenhan nÀhnyt, kuinka joskus aurinko voi paistaa aivan pÀÀni pÀÀllÀ, eikÀ silloin tosiaankaan varjo lainkaan lankea.
Ei mitÀÀn jÀÀ kÀteen, tai vielÀ vÀhemmÀn, ja vÀhemmÀn tÀnÀÀn kuin eilen ymmÀrrÀn: on nÀtissÀ rivissÀ istutetut puut, ja levÀllÀÀn pihoilla lapsukaisten suut. Ei mitÀÀn jÀÀ kÀteen, tai vielÀ vÀhemmÀn, mut vÀhemmÀn tÀnÀÀn kuin eilen selitÀn. Kai jonossa menee metsÀssÀ ketutkin, ja huomennakin olen sekaisin.
Tarja ihan kostoksikin paremmaksi pisti: sil on Ă€idin kiusaksi miehenĂ€ työtön pianisti. Ăiti itkee, miksi otettava on sellainen risti, muutenkin on suita tarpeeksi tĂ€ssĂ€ ruokittaviksi.
Koskaan ei enÀÀ tÀtÀkÀÀn pÀivÀÀ kahlata lÀpi uudestaan, mutta se hÀly jÀÀ soimaan: kaikuu, meteli kumisee, raikuu, ja korvakÀytÀvÀÀn juuttuu, unessakin vielÀ toistuu. HÀn saa vain siinÀ tapauksessa soittaa, jos joku tomumajan jÀttÀÀ, ja tÀnÀÀn puhelin soi.
Edenin kaakelit ovat vihertÀvÀt, valkeat, ja se kloorivesi kirvelee silmÀÀ. MinÀ osaan kellua, isÀ, minÀ osaan kuplia, isÀ, minua ei vielÀkÀÀn kylmÀÀ.
Vedet tulee ihon lÀpi. Olet unohtanut taas. Nuku sinÀ kevÀÀn yli, hÀn odottaa veden takana.
TÀtÀ teennÀistÀ hymyÀ en voi pyyhkiÀ millÀÀn. JÀhmettyneenÀ poskipÀÀt, vielÀ kiristyy lisÀÀ, ja pahoittelet, kun et oikein osaa sanoa mitÀÀn, mut onpa huono tuuri