Moi mä oon Ville, tapasin Veeran yks kerta Se oli kaunis, koko kaunis rakennelma Mut ei se koskaan, ei ikinä huomannu mua, tai huomas se mut ei se halunnu kiinnostua Se liikku eri piireis, oli kavereit tuhansii Mul ei ollu ketää, nolla kertaa nolla potenssiin Mul oli muutamii virtuaaliystävii mut ei ketää oikeit ihmisii Ku se oli juhliis kaupungilla kavereiden kaa Kirjotin sille kokoillan tuhat runoa Siitä kuinka kaunis se on, siitä kuinka ihana, Siitä kuinka haluun sen kaa naimisii ja lapsia Vanhemmat alko huolestuu ja miettii mikä vikana Ku istuin aina iltasin oven takana Haaveillen kuinka ihanaa ois Veeran kaa, Kuinka ihanaa ois sitä rakastaa
Kerto: Jos rakkaus on kaikille tarkoitettu, Miksi olen luotasi karkoitettu Rantaan kuljen muistoin vie, Sinä kaukana missä lie
No sit yks aamu heräsin ja aattelin, Et tänää on oikee päivä Veeraa ulos pyytää Mä laitoin hiuksiin geelii, kainaloon deodoranttii Ja olin valmis vaikka aivot pistiki hanttiin Mut en kuunnellu niit vaan kuuntelin sydäntäni, Olin varma et illal Veera oli vierelläni, lähelläni Lähdin sitte kohti kouluu, Olin varma et tänää homma edukseni hoituu Sit mä näin Veeran, menin sen luo ja sanoin; ”Mä haluun sut rakas”, mä sen edes sanoin Se katto mua pitkää ja kävi nauramaan. Sano et ei liiku luusereiden kaa Ja samantien maailma kuoli mun ympäriltäni, Kaikki merkitys hävis elämästäni. Ihmiset eivät millää kässää, et tässä mäsässä päässä Tämän tästä hämärässä