He tätä polkua kulkivat kahden.
Kuvan mielessä nähdä voin sen, kun rantahiekalle sinisen lahden
jäi painauma askeleiden.
Mut jäljet aaltoihin huuhtoutuivat ja päättyi aika myös onnellisten
enää joutsenet lahdella uivat muistomerkkinä rakkauden.

On kuva mulla kaunein heistä tallella sielussain
ja sitä vaalin lapsuusmuistona vain omanain.
On kuva mulla kaunein heistä tallella sielussain
näin aina muistan rakkaat vanhempain.

He mulle antoivat sylinsä suojan,
jota pouikanen unohda ei.
En täysin ymmärrä oikkuja luojan, miks varhain hän heidät pois vei.
Vaan lyhyt aikakin paljon antaa kun elää seurassa onnellisten.
Saa sitä lahjana sydämen kantaa, että tuntee se rakkauden.