Korpikuusen kuiskeessa seisoo puujumala
Uinuu unta ikuista metsän varjoissa
Ojentuvat oksat kuivat kohti kulkijaa
Astuu askel arvaamaton halki matotuulen

Tanssii varjot kasvoilla puujumalan
Kun virvatulet loistaa
Hourii henget kärpässienten katkuissa
Kun metsä vastaa

Tuuittelee pohjatuuli miestä poloista
Pohjoisen pajupuroilla

Käärme kivikehään luikersi myrkyn karvaan suustaan sylkäisi
Tuhat kieltä lipoo huulia kiiltää sata silmää madolla

Korpikuusen kuiskeessa seisoo puujumala
Uinuu unta kutunluista pakanalammen rannalla

Seilaa pilvet jäisen taivaan pinnalla
Kun uhrikokko loistaa
Suomii pohjatuuli miehen kasvoja
Kun polvilleen taipuu

Tuuittelee tumma laulu puisen jumalan
Varjoissa kuusten neulasten

Kiiltää korpin sulat tulessa
Kutsuu luokseen öisen kulkijan
Säihkyy revontulet taivaalla
Kaikuu huudot kohti vuoria

Nousee ihmisparka mudasta
Lähtee juoksuun kohti valoa
Herää jokin voima unesta
On sille pakko vastata

Hämärän kulkija
Ei pysty muuttamaan
Askelten kulkua