VÀritön aamu, jÀrven syleilyssÀ heinÀt ui SumuseinÀ vÀrÀhtÀÀ Kerrotaan, et siitÀ asti kun se tapahtui Vesi on ollut tyyni kuin jÀÀ Oli tyttö kuin ulpukankukka Ja poika niin kuin vedessÀ valo PÀivien palo tÀynnÀ kummaa supinaa Niin vaikeata unohtaa
Ja kaikki kuitenkin Turhaa, hetkessÀ turhaa SÀ vedÀt piinatut keuhkosi tÀyteen Olit kai sekaisin Kun luulit hÀn sua rakasti HÀnhÀn vain tahtoi sut mukaan
NÀen sen illan tarkalleen niin kuin se kuvaillaan TÀhdet pÀiden pÀÀllÀ kiikkuu Vesi vÀsyy, lÀmpö pohjaan katoaa Aallot vaivalloiseen liikkuu Miten kylmÀ kohmettaakin nopeaan Ulpukanvarret ja huulet Kukaan ei kuule huutoa vÀsyvÀÀ Taas vaikeampi hengittÀÀ
Nyt tiedÀt kaikki on Turhaa, hetkessÀ turhaa SÀ vedÀt piinatut keuhkosi tÀyteen Olit kai sekaisin Kun luulit hÀn sua rakasti HÀnhÀn vain tahtoi sut mukaan
Ja niin kauan, miksi niin kauan SÀ elit kammoksuen tÀtÀ pÀivÀÀ MiltÀ se tuntuu nyt Kun veres kohta kylmennyt Suhisee korvissas hiljaa
Ja vÀhÀn ennen SÀ toivot ettÀ joku jossakin Sun takias vuosia pukeutuis mustaan Ja herÀisi öisin sua ikÀvöimÀÀn Kuka nimeÀs huutais
Aivan turhaan, kovaa ja turhaan SÀ vedÀt piinatut keuhkosi tÀyteen Olit kai sekaisin Kun luulit hÀn sua rakasti HÀnhÀn vain tahtoi sut mukaan
Ja niin kauan, miksi niin kauan SÀ elit kammoksuen tÀtÀ pÀivÀÀ MiltÀ se tuntuu nyt Kun veres kohta kylmennyt Suhisee korvissas hiljaa
On niin turhaa, kaikki on turhaa Kun vedÀt piinatut keuhkosi tÀyteen Olit kai sekaisin Kun luulit hÀn sua rakasti HÀnhÀn vain tahtoi sut mukaan
Ja niin kauan, miksi niin kauan SÀ elit kammoksuen tÀtÀ pÀivÀÀ MiltÀ se tuntuu nyt Kun veres kohta kylmennyt Suhisee korvissas hiljaa