Kun kerran pohjoisen yötaivaan valtasi Myrsky raivoisin kaikista Kun kerran puhalsi jäinen tuuli jäätävin tuntemattomasta Sylki haljennut maa tuonelani tulta Rikkoi hiljaisuuden sielujen huutojen siivittämänä Loi saatana tulellaan tuhoajan Toi enkelin elottoman ylle maan Astui liekeistä poika kaikkein syvimmän pahuuden Jälleen kerran kaaoksen tuojana, ilon ja rauhan myrkyttäjänä Pyhän on vereen tahraava ja nauttien... Hän jumalan lapsen nahan nylkee yltä,veren pikariin laskee Hän varjojen poika - korppi tulentuojan Hän, vihan lähde - kirveen ja kivun voima Tähdet on pudottava ja päivänvalon on juova Enkeli varjojen siipiensä voimin tuulien rinnalla tanssii Enkeli varjojen tuhon voimaa sisällään kantaa ...ja huomisen on tuleen lyövä Sydämeen lyöty mustaan tuhat sielua manalan Kädet kylpee veressä kymmenen kuninkaan Äänettömänä etenee öisin hän kalman viikate Sodat on luonut ja tulevat on luova Pyöveli perkeleen, terä ranteella heikon, Viattoman niskalaukaus hän varjojen voima Ylle kallioiden laskeutuu ja lausuu sanat unohdetut Joiden taika vavahduttaa maan...