Nousen ylös, huuhdon mullan mausta suun Tutut kasvot lammen pintaan heijastuu Ei ole hÀvinnyt piirteistÀ vÀhÀisinkÀÀn, sitÀ ihmettelemÀÀn jÀÀn Lehto ympÀrillÀ huokuu silkkaa elÀmÀÀ
TÀmÀn metsÀn keskellÀ huojuu vanha pihlaja KestÀ vielÀ pystyssÀ Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua Auttakaa oi vanhusta
SilmÀt valolle arkoina tuottavat kyyneleen Kasvot kalpeat saavat vÀrinsÀ uudelleen SillÀ tÀmÀ on viimeinen uhrilehto, alttarilla on pihlaja tÀÀ Vanhus marjoillaan meidÀt kaikki elÀttÀÀ
TÀmÀn metsÀn keskellÀ huojuu vanha pihlaja KestÀ vielÀ pystyssÀ Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua Auttakaa oi vanhusta