Kun tuun sun luokses, niin mä kuljen pitkin kylmää käytävää.
Mä etsin huonettasi joukosta toisten samanlaisten tietäen:

Ei täällä koskaan kukaan voi olla onnellinen ihminen,
enkä mä koskaan täysin ymmärtää voi mieltä sen mun omaisen.

Mä kuljen läpi synkän joukon ja ohi kiireisen hoitajan.
Kun astun numeroituun huoneeseen, sä istut hiljaa keinuen.

Mä toivon, että voisin auttaa tai vain lohduttaa hetkisen,
ja että vihdoin sanat oikeat löytäisin, mutta en - mä oon vain hiljaa.

Mä tiedän, ettet koskaan voi olla onnellinen ihminen.
Mä toivon, että voisin auttaa tai vain lohduttaa hetkisen - edes hetkisen.