1. Harmaa taivas nousee taas, sade lyö maahan mutaiseen Kuokkani kantoon isken, kiroan tän kivisen joutomaan
Kaikki hyvä unohdetaan, syvälle multaan haudataan Sen minkä routa säästää, halla viimein pois korjaa
Ei kuole oksa ennenkuin lehdet putoaa
Tämän päivän loppuun kuljen vielä kun on aikaa Korteni keosta kannan, hallan pieksemästä Pirunpellon multaan lasken epätoivon siemen Sen sydän kova kuin kivi, armoa ei anna
2. Viikot ne vierii vuodetkin, yhä säilyy kaikki ennallaan Sen kuulen tuulessa ilmassa ja taivaanrannan laulussa
Ei kuole oksa ennenkuin lehdet putoaa
Tämän päivän loppuun kuljen vielä kun on aikaa Korteni keosta kannan, hallan pieksemästä Pirun pellon multaan lasken epätoivon siemen Sen sydän kova kuin kivi, armoa ei anna