Seesteisesti järki katosi maailmasta Tippuen alas hiljalleen kuin lumihiutaleet Luomastamme kiirastulesta, jota elämäksi kutsutaan
Jätä ei sijaa ilmaisuun sisällä asuvien Tähdäten suosioon hierarkian ylimpien Uhraten, valjastaen viattoman kauneuden
Seinämät tuleen lyöden, näköalan aukaisten
Nyt jo käytävistä tulleet ehto hengen terveyden Miten ikinä joutuivat sinne Kiertolaiset labyrintin, vailla kyseenalaistamisen häivää "Ken saa turhan parhaiten tärkeältä näyttämään..."