Jostain me siunaannuttiin siihen maisemaan,
Täyttymystä etsittiin. Pantiin haisemaan.

Meitä putoili puista ja luolien suista
Me nousimme,
Aloimme inua:
"Viihdyttäkää minua!

Olen ihmisen poika, ja sen suomin valtuuksin
Vaadin nyt
Kaikki ne nautinnot,
Jotka on maailma synnyttänyt.

Olen niin nälkäinen, että voisin syödä vaikka hevoisen
Luineen ja nahkoineen!
Siispä niin teen,
Ja janooni ikuiseen
Tuosta noin vois
Juoda järven tai parikin pois."

refrain:
Voi, jos voisin tyytyä vain pienenpieneen taivaan palaseen,
Jonka naulita vois siihen aloilleen.
Vaan en tule kylläiseksi koskaan,
Riuhtoo perään roskan ihminen.
Olen säkki pohjaton, kunnes mut umpeen solmitaan
Ja Tuonen virtaan lasketaan.
Jälkeen sen oon levollinen,
Pyydä enää mitään en.
Oon levollinen,
Pyydä enää mitään en.
Oon levollinen,
Vaan siihen asti vaadin:
"Kaatakaa sisääni lisää, jatkuvasti!" (2x)

Ja se syy, joka eilen sai
Mielen ja sydämen suunniltaan,
Tänään on tuhkaa maan
Kun sisin muuta käy huutamaan.

Olen Carlos ja Bader ja Meinhof
Ja nyt kaappaan maailman!
Ja lunnaiksi kelpuutan
Ehkä jonkun mukavan lähiplaneetan?
Tai mietinkin, miksi
Vain kaikki on kylliksi?

refrain

Kaikkeuden taloudenhoitaja torkkui lyhyen hetken vaan,
Ja havahtui nähdäkseen
Kaaoksen kaikilla tiluksillaan:

Kummasteli: "Mistä saattoi ilmaantua noin kovin äkkiä
Noin monta biljoonaa
Loppumatonta,
Pohjatonta säkkiä?"

Oon levollinen,
Pyydä enää mitään en.
Oon levollinen,
Pyydä enää mitään en.
Oon levollinen,
Vaan siihen asti vaadin:
"Kaatakaa sisääni lisää, jatkuvasti!" (2x)