sietämättömän keveää yhtä pitkää kuin leveää latteaa ja litteää elämää
jokainen kai kavahtaa mutta silti kiinni saa itsensä taas venaamasta noutajaa
kaikki on niin kaunista ja silti liian lievää sielu tahtoo suolaa ja makeaa liemi jota keitän on niin mautonta ja sievää hämmennän vain vettä sakeaa saat puhaltaa sen sileää pintaa
maanantaina mietin tiistainakin tuumaan keskiviikko menee menojaan
torstai jotain toivoo perjantai sen unohtaa lauantaikin ohi laahustaa
sunnuntaina huomaan jälleen viikon unohtuneen kun kutsuu pyhät kellot pakanaa sade piiskaa ikkunaa tän huoneen ummehtuneen mä vedän pääni päälle lakanaa saat puhaltaa sen sileää pintaa
jos rahas tuhlaat röökiin, viinaan taikka roskasakkiin voi sulla olla pirun mukavaa mä kuukauden oon säästänyt jo uuteen nahkatakkiin kai elämä on sitten helpompaa kun saan puhaltaa sen sileää pintaa
tuu puhaltaan sen sileää pintaa tuu puhaltaan mun sileää pintaa