olen niin kevyt, ettÀ leijun ilmassa, sun huoneessa mÀ olen höyhen, sinÀ tuuli, puhalla, etten putoa sÀ avaat ikkunan, mÀ kattojen ylle ilmaan kohoan ja asiat saavat mittasuhteen oikean
sama vanha juttu vahvistaa, se sua mikÀ ei tuhoa sain eilen lahjan, jota toivon etten koskaan unohda nyt oon niin kevyt, ettÀ leijun ilmassa korkealla ja kaupunki alhaalla nÀyttÀÀ kauniilta
tuulee, kun sinÀ olet tuuli ja minÀ olen höyhen sun vietÀvÀnÀ tuulee, kun kaupungissa tuulee me korkealle noustaan taas
hei, koita unohtaa nuo asiat, jotka sua öisin valvottaa hei, koita uskaltaa vain tuulen vietÀvÀksi sukeltaa kaikkein vaikeinta on luottaa mutta ilman sitÀ ei mitÀÀn saa mÀ puhallan ja sÀ nouset ilmaan
tuulee, kun minÀ olen tuuli ja sinÀ olet höyhen mun vietÀvÀnÀ tuulee, kun kaupungissa tuulee me korkealle noustaan taas
hyppÀÀt parvekkeelta, muttet putoa sÀ nÀytÀt kauniilta, kun leijut ilmassa surut ja murheet jÀÀvÀt omaan arvoonsa
tuulee, kun sinÀ olet tuuli ja minÀ olen höyhen sun vietÀvÀnÀ tuulee, kun kaupungissa tuulee me korkealle noustaan taas
tuulee, kun minÀ olen tuuli ja sinÀ olet höyhen mun vietÀvÀnÀ tuulee, kun kaupungissa tuulee me korkealle noustaan taas
lennÀtÀt mua niin kuin leijaa korkealla taivaan alla, lennÀn taas lennÀtÀn sua niin kuin leijaa enkÀ pÀÀstÀ putoamaan, lennÀn taas
tuulee, kun kaupungissa tuulee me korkealle noustaan taas