MinÀ vihaan sinisiÀ aamuja jotka repii unen porteilta sieltÀ jonne luulin jÀÀneeni
Miksi edessÀni maailma on vain pelkkÀ varjo kalpea siitÀ jonne toivoin kadonneeni
Olen nÀhnyt liikaa luulisin kun ei enÀÀ koskaan kuvastin sano hÀn se on on suloisin
Se vain kÀÀntÀÀ kasvot seinÀÀ pÀin ihan sama mulle, niin tai nÀin Ovat satakielet vaienneet
Minun ruumiissani asuu paha noita se kuulee tarinoita ja tahtoo niistÀ jokaiseen TÀÀltÀ pois vain pÀÀsee kulumalla Ei tapa routa, halla MÀ usein vain odotan
Olen lasikengillÀ tanssinut tuntenut, tuntenut Kuinka lyö, sydÀn lyö HetkessÀ pysÀhtyy, enÀÀ ei enÀÀ lyö Minne nuo yöt on kadonneet?
Joku kasvatti varsia taivaaseen minun taimeni kestÀ ei kevÀÀseen Se on lyhyt kuin pÀivÀ tammikuun Turha vaunuja enÀÀ odottaa Olen kuullut ne saapuvat kerran vaan Kaikki loppuu, kun kello lyö
Minun ruumiissani asuu paha noita se kuulee tarinoita ja tahtoo niistÀ jokaiseen TÀÀltÀ pois vain pÀÀsee kulumalla Ei tapa routa, halla MÀ usein vain odotan