Ne rankat ankat rakentaa nuo bunkkerinsa betonista, ja irvistÀen paloviinaa juo kun askarrellaan tappolista "On nynny ÀmmÀ pullasorsa joka muutosmusiikkia soittaa! On paperia sen Opel Corsa kun panssarivaunuin tiet tasoittaa" On vihollinen vieras lapsikin, ja se maa joka jÀÀ rajan taa Jos koputetaan oveen bunkkerin, on tunnuslause: "Koskaan et muuttua saa" Koskaan et muuttua saa Ja moni tulee vielÀ kaatumaan ja katumaan ettÀ edes sattui syntymÀÀn, kun rankkojen ankkojen opetusryhmÀ tulee teille tahtia nÀyttÀmÀÀn Niin aseita sormeilee rÀpylÀt hikiset: kuolet, jollet nÀkemyksiÀÀn jaa Vaan sinÀkin, rankka ankka, vielÀ vikiset kun bunkkerissa jokin rasahtaa Niin ankkajoukko hÀtkÀhtÀÀ, vain höyheniÀ ilmaan jÀÀ leijumaan NÀin voimain alttarille joskus joutuu uhraamaan Kun tulitus viimein taukoaa, kaatuneille tehdÀÀn kunniaa ja suurin ÀlypÀÀ muita ankkoja muistuttaa:
Kvaak, kvaak, kvaak Sanokaa niille, ettÀ minÀ olen mies! (3x)
refrain: Kvaak, kvaak, kvaak, kvaak MinÀ olen mies! (4x)
Mies!
Vihdoin viimein odotettu pÀivÀ koitti Johtaja-ankka lÀhtökÀskyn konekivÀÀrillÀ soitti Suittiin höyheniin mutaa ja rapaa ja jokainen oli vastuusta vapaa, tietÀen työn oikeutuksen Vaan vihan innossa kontrolli petti, liian varhain irti pÀÀsi tulivoima Taisi irti pÀÀstÀ koko helvetti - kun oli joka ankka pian toisen likvidoima Vain yksi enÀÀ tantereella raahautui viime voimillaan Se rÀjÀytti rei'Àn vihollismuuriin ja jÀi nÀkyÀ katsomaan Se kyrÀillen tiiraili kolostaan kun kansa rannalla nauroi ja ui Ja moni nÀytti nauttivan olostaan! Rankka ankka rantaleijonille nyrkkiÀ pui Se silmÀnsÀ loi ylös taivaaseen ja lausui viimeiseksi lauseekseen: